PALUU SIVUSTOLLE
JUHLAKUVIA
Kuva: Tomi Järvinen
MAKKARAKLUBIN PERUSTAJAN JA KUNNIAPUHEELJOHTAJAN HEIKKI "HESE" HYVÄRISEN KLUBIN 25-VUOTISJUHLASSA PITÄMÄ MAKKARAPUHE
Vieraanvarainen isäntäväki.
Arvoisat makkaramestarit.
Hyvät makkaraklubilaiset.
Tämän 25-vuotisjuhlan ohjelmassa sanotaan,
että kunniapuheenjohtaja kertoo Makkaraklubista. Ei kerro. Teille jokaiselle on varattu oma klubin 25-vuotishistoriikki, jossa kerrotaan klubista paljon. Yhtä
paljon ja ehkä enemmänkin on viisaasti jätetty kertomatta.
Puhun otsikon vierestä, mikä kokeneelle toimittajalle on helppoa. Enkä aio pitkästyttää teitä puhumalla
pitkään. Pystyn tekemään sen myös lyhyesti.
Jo muinaiset (pitihän tämäkin klisee puheeseen ympätä) kreikkalaiset kovistelivat makkaratekijöitä, että
kadonneet koirat ja loppuun piiskatut aasit aloittivat uuden elämän makkaroina.
”Tietoomme on tullut, että ihmissuku on ruvennut niin mielettömäksi, että verta sullotaan sisälmyksiin
kuin pusseihin ja että sitä siinä muodossa ahmitaan mahaan kuin tavallista ruokaa. Emme voi enää sallia,
että keisarikuntamme kunniaa pilkataan tällaisella inhottavalla keksinnöllä, joka on tehty vain
himokkaille herkuttelijoille. Sitä, joka valmistaa makkaraa verestä, myy tai ostaa sitä, rangaistakoon
raipoilla tai leikattakoon häneltä hiukset pahantapaisuuden merkiksi.”
Näillä sanoilla Bysantin keisari Leo (886–911) kielsi verimakkaran
valmistuksen noin 1100 vuotta sitten. Juuri mikään ei ole keisari Leon
aikaisesta makkarajahdista muuttunut. Vain yhtä ankarista
rangaistuksista nykyiset vallanpitäjät ovat luopuneet äänestäjäkadon
pelossa.
Makkara on edelleen ihanin ja maukkain vainottava, johon voi
yhdistää kaikki mahdolliset ja mahdottomat ennakkoluulot.
Makkaraa on soimattu Suomen suosituimmaksi vihannekseksi. Täydellisen
tietämättömyyden antamalla varmuudella.
Aika ajoin joku
naistoimittaja tekee kauhujutun, että makkarataikinaan jauhetaan lehmän
vatsalaukkuja ja utareita, mutta uutta ranskalaista keittiötä ihaileva
sama toimittaja jättää kertomatta, että ranskalaiset nauttivat niitä
herkkuinaan. Kohun säikyttäminä arimmat valmistajat saattavatkin keventää
makkaroittensa lihaprosenttia. Niin ei menetellä tässä talossa, sen
uskallan vakuuttaa.
Tuorein niin sanottu tutkimus julkistettiin keväällä. Sen mukaan maailman
vaarallisin tappaja ei olekaan musta mamba vaan makkara. Hurjimmillaan
jo kaksi prinssinakkia voi kirittää nauttijansa ankkuriosuudelle ellei
suoraan hiippakunnan vaihtoon.
Käytiin kohua, että nyt viekkaat
valmistajat jauhavat makkaroihinsa myös hevosta. Mitenkähän enää
mahtaisi myydä turkulainen erikoisuus, Hvitfeltin hevoshalpa? Menevätkö
kuluttajat samaan halpaan kuin murrosikäiset heppatytöt?
Makkaravihan, lihavihan, pahimpana ylilyöntinä voidaan pitää Helsingin kaupungin kouluihin määräämää pakollista kasvisruokapäivää, kun jokapäiväinen vapaaehtoisuus ei enää riittänyt. Kasvissyöjiä on kolmisen prosenttia, joten kyseessä on äärimmäisen pienen vähemmistön harjoittama raaka ruokapuolielämäterrori. Millainenhan äläkkä olisi noussut, jos kouluihin olisi määrätty pakollinen nakkikastikepäivä? Meitä makkaraa syöviä kun ei ole kuin vain 97 prosenttia suomalaisista. Ja aina vain paranee. Perheenlisäystä suunnittelevien miesten olisi kartettava makkaran syöntiä, koska makkara heikentää spermaa. Onneksi tämä ei enää ole suurikaan pulma klubilaisille.
Yhtä vainottu kuin makkara on vain suomalainen mies, sohvien mies. Sohvalta
noustuaan hänen lempiruokiaan ovat makkarakeitto, uunilenkki,
makkarapata, siskonmakkaramuhennos, olutmakkara, nakit ja muusi – vain
muutamia mainitaksemme.
Sohvien mies katsoo telkkarista James Bondia,
formuloita, hiihtoa, mäkihyppyä ja jääkiekkoa tukevien makkaravoileipien
piirittämänä. Kesäisin, jos grilliltään ehtii, hän menee raveihin tai
katsomaan pesäpalloa, Suomen kansallispeliä. Tauolla hän ei kärvistele
VIP-aitiossa lämpimän valkoviinin ja vetisen katkarapusalaatin kanssa
vaan juo kahvia pahvimukista ja syö kisamakkaraa paperista. Makkara ei
maistu missään niin hyvältä kuin urheilukilpailuissa.
Ikuisessa onnessa sohvien mies eläisi, ellei häntä vainoamaan olisi keksitty itukonsulenttia, diabeteshoitajaa, feministiä ja tasa-arvovaltuutettua, jotka vuorollaan haukkuvat sohvien miehen elämän. Vaimo haukkumiset kuuluvat miehen luontoisetuihin. Kun nämä kaksi vainottua lainsuojatonta, makkara ja suomalainen mies, yhdistetään, saadaan aikaiseksi Makkaraklubi, raavaitten miesten aatteellinen yhdistys.
Siksi me, hyvät ystävät, olemme kokoontuneet tänne Makkaramestari Veijo Votkinin vieraiksi viettämään klubimme 25-vuotisjuhlaa. Näihin vuosiin on mahtunut paljon iloa, mutta olemme myös joutuneet hiljentymään monimuotoisen elämän edessä. Tuntemattoman sotilaan Hietasen sanoin, kun hän katseli suomalaisten valtaamaa Petroskoita: ”Kun ny olisiva kaik poja kattelemas. Kaik neeki kun sun tähre on koipes oikassu”.