MAKKARAKLUBIN TOIMINTA 2015

Oktoberfest Septemberissä 

Makkaraklubilla on oma kalenteri. Pikkujoulu vietetään tammikuussa. Oktoberfest syyskuussa. Niin viettävät  saksalaisetkin. Teutonien pikkujouluista tähän hätään ei ole saatavilla luetettavaa tietoa.
No. Kolmisenkymmentä ukkoa täytti klubiravintola Messeniuksen Maurin päivänä tiistaina 22. syyskuuta. Se asiaosuudesta ja loppu  tajunnanvirtana. Aloitettiin asiamies Lasse Erolan pitämällä erinomaisella joukkuetietokilpailulla. Millään ei voi olla kertomatta, että viisain ja kaunein oli joukkue B (Kosunen, Vähämäki, Hyvärinen). Muut olivat tyhmiä ja rumia.

Idioottivisassa kukaan ei tiennyt tai arvannut Mathäserin viinurin Helmutin kaksin käsin kantamien litran oluttuoppien määrää 17. Irma nosti syylarista litran olutta Vähämäelle. Yllätysarvonnassa (nahkakantinen Raavaan miehen keittokirja omistuskirjoituksin) arpa suosi Jouko Roothia.

Hyvää kannattaa aina odottaa. Oktoberfest-ateriaa odotellessaan aperitiivejä nauttivat Ilpo Ervasti (vas.), Leo Laine, Jouko Rooth ja Juhana Nevalainen.

Pöytään. Nälkää (der Hunger) mätkittiin matalaksi seuraavalla serviisillä: chorizo, bratwurst, bierwurst, uuniperuna maustevoin kera, perunasalaatti, saksalaiset etikkavihannekset sekä pikanttina kevennyksenä tomaattipunasipulimeetwurstisalaatti; voiteina sinappi ja olut (das Bier).
Arvokkaan sekä henkisesti ja ruumiillisesti kehittävän lataamisen jälkeen käsikirjoituksessa tavataan siirtyä hurlumheihin (der Hurlumhei). Taaskin. Ja kaikki olivat menneet halpaan kuten oli tarkoituskin.
Die Musikinstrumentit jätettiin aivojen kanssa narikkaan, koska kutsussa luvattiin nahkahousuorkesterihumppaa mutta vain hämäykseksi, hahhaa.

Ylitarkastaja Erkki Karjalainen tarkastaa, että ruokailu sujuu kaikkien sääntöjen mukaisesti. Koekaniineina Ilkka Hartikainen (vas.), Jussi Blomroos ja Henri Johansson.

Melkoisen pian, noin neljän jälkeen, viihdepulassa keksittiin siirtyä suomalaiseen miesyhteislauluun, jonka kultainen periaate on ettei niin hyvin mutta niin mielellään. Sointi muistutti seitsemää veljestä (die sieben Gebrüder) Hiidenkivellä.
Eikä tässä vielä kaikki. Eräälle kahdeksan lonkeron miehelle juhla oli Octobusfest. Eikä tässäkään vielä kaikki. 2002 Münchenin Oktoberfestillä vieraili kuusi miljoonaa (6.000.000) kävijää. Makkaraklubi on enää vain 5.999.970 jäljessä. Ensi vuonna ohitamme...

Pamppujen pesulla

Raikkaus. Etelätuuli ajaa valkovillaisia lampaitaan rantakalliolle, jossa villaista tarvitaankin kevätkoleudessa. Berberi on riistäytyä päältä, kun sen on ensin saanut kiemurreltua ylleen.

Saunatupavaliokunta istuu.

Makkaraklubi saunaan on saapunut poliisien kesämajalle Lauttasaareen, Suomenlahteen sukeltavaan niemeen. 28. toukokuuta anno domini 2015 on silmiä siristyttävä päivä.
Keitto. Onko perinnettä vai nostalgiaa vai kumpaakin samassa kattilassa, valitkoon jokainen mieleisensä, mutta poliisien saunan saunatuvassa on aina nautittu Messeniuksen Maurin mainiota makkarakeittoa, ruisleipää, oikeaa voita ja siivuedamia. Mutta ei brutaalisti, koska raavaitten miesten aatteellinen yhdistys ollaan.

Saunamajuri Juha Mustonen (toinen oik.) lämmittämän bastun valmistumista odotellaan aurinkoisella terassilla.

Karjalaisen Eki lyö pöytään litran Russian Standard -vodkaa (40 %), joka pienistä muovipikareista sipaistuna snapseiksi naamioidaan.
Sauna. Saunamajuri Juha Mustonen on lämmittänyt koivuklapeilla saunan tai bastun, kuten stadilainen katupoika itse sanoo.
Kun soivat kiukaan mustat urut unohtuvat arjen surut. Nouseva löyly hyväilee, houkuttelee hien hipiälle; vielä pari kertaa kiellon päälle vettä kiville, ja kuumuus kääntää puheen auvoisaksi ähkeeksi; kuin mursupesue lauteilla löllitään. Jos joku nyt ostaisi, taivasosuuksia halvalla saisi.
Ilpo Ervasti menee mereen ja tulee poiskin; kaiken varalta opiskellemme pelastusrenkaan teoreettisen käytön. Kuivalla maalla.

Orsi. Kiukaan yläpuolelle liki katonrajaa on asennettu lauta orren virkaa toimittamaan. Sille ladotaan kylki kylkeen ainakin Wotkinin tattigrillereitä ja Varsovan valkosipulinakkeja, joita voidellaan Yyterin sinapilla ja kieltä kostutetaan oluella.

Karjalaisen Ekin (vas.) 75-vuotissynttäreiden kunniaksi klubin Miles Davis puhalsi Finlandian. Musaa kuuntelee myös puheenjohtaja Kari Kukka.

Viihde. Ei soi juhlahuoneessa Yyterin twist. Ilta on runonlaulajien, jotka kehottavat yhteisiin lasinnostoihin; ilta on myös seka(laisen)kuoron, jonka jäsenet tenoreitaan ja baritonejaan jo virittelevät.
Arvokkaana ohjelmanumerona kuullaan Sibeliuksen Finlandia, trumpetissa Miles Davisia tuuraa Juhana Nevalainen kämmeneen mahtuvalla pööppäimellään. Sitä hiljentyy kuuntelemaan myös seinän takana kylpevä naistusina.
Jalo. Ilta ehtii. E. Karjalainen avaa 75-vuotissynttäreitään jubileeraamaan ensimmäisen x x x Jaloviina Ekstran (41%), myöhemmin toisen; mahonginruskea, kevyen vaniljainen, hennon suklainen juoma maistuu. Myös klubin varaama mietojen juomien käteisvarasto tuhotaan. Joskus huomisessa valkosipulinen aromi ja aina käyttökelpoinen viattomuuden puolustus: enhän minä mutta kun Eki.

E. Karjalainen noutamassa täydennystä.

Tähdet. Levolleen laskeutunut tuulen herra on saanut paimennettua katraansa lampolaan.
Yöksi taittuvan kevätillan kuulakkaalta taivaalta tähdet katselevat hymyillen.
Saunakin on jo jäähtynyt.  

 

Klubi lähti länteen

1925 Buster Keaton kehotti Lähde Länteen! (Go West!). Hän lähti ja ihastui lehmään.
Jo 90 vuotta myöhemmin kutsu tavoitti Makkaraklubin. Klubi lähti. Sikaan ihastumaan. Kun oli tieto kiirinyt, että Pohjassa West Chark valmistaa erinomaista lumikinkkua. Sinne tai tarkemmin firman ravintola Glödeniin klubin parikymmenmiehinen kommando iski lumihiutaleita leijuvana huhtikuun päivänä.

West Charkin toimitusjohtaja Jan Westman valotti makkaraklubilaisille lumikinkun salaisuuksia. Sanaa kuuntelevat Juha Mustonen (vas.), Leo Laine, Tapani Sarvanti, Ilpo Ervasti, Hese Hyvärinen ja oikealta ensimmäisenä Henry Johansson, Veijo Votkin, Timo Vähämäki ja Juha Nevalainen.

Kokki ja nykyinen toimitusjohtaja Jan Westman perusti West Charkin 1998. Nimen keksi vaimo: West tulee isännän sukunimestä ja Chark tarkoittaa leikettä.
Westman aloitti makkaranteolla ja oli melkein lopettaakin. 160-kiloinen makkaramestari istui painekattilan vieressä, kun pannu pamahti. Henkilövahingoilta vältyttiin, suursiivoukselta ei.
Westman alkoi kehittää lumikinkkua, sika kun harvemmin räjähtää. Kolmen kokeiluvuoden tuloksena Westman pääsi mieleiseensä makuun, ja ilmakuivattu lumikinkku, vuoden 2013 luomutuote, on West Charkin nykyinen kruununjalokivi. Kinkun kypsymisprosessi kestää kolme neljä kuukautta, kylmäsavu-uunissa se saa kahdeksan mietoa tuprahdusta.

Peuraa, lammasta ja possua, hyvin meni alas ilman kossua.

Lumikinkulla ei ole mitään tekemistä lumen kanssa. Nimi juontuu valkoisesta, mehevästä silavakerroksesta. Sellaisia tunkkireitisiä vanhan hyvän ajan sikoja koulutetaan West Charkin palvelukseen lähiseudulla.
Niin suussa sulavaa että. Kuten myös ravintola Glödenin kylmälautasella possulle seuraa pitäneet ankka, hirvi ja härkä, kostukkeeksi tilkka aiolia; perunalastu toimitti vihanneksen virkaa.
Samassa sarjassa painivat myös grillatut lammas- ja peuramakkarat makeahkolla sinapilla voideltuina. Perään kahvi ja polttavan makea leivos.
Ostokset hoidettuaan klubi lähti itään uutta sillanpääasemaa valloittamaan. 

Jan Westman sai sikapääpuukon muistoksi Makkaraklubin vierailusta. Puukon ja muuta ajatonta klubitavaraa luovuttivat talousjohtaja Markku "Nakki" Hiekkamies ja kunniapuheenjohtaja Hese Hyvärinen.  

Kaikki muuttuu, joo

Kaikki muuttuu, kaikki muuttuu, ei entiselleen mikään jää, Four Cats lauloi aikoinaan. Eipä olisi kvartetista makkaraklubilaisiksi.
Makkaraklubin 27. vuosikokouksessa 14. maaliskuuta 2015 mikään ei muuttunut vaan kaikki jäi entiselleen. 24 ukkoa istua pönötti taputtamassa vanhoille päätöksille, kun joka virkaan valittiin aina vaan ne samat. Helpommalla olisi päästy, jos valinnat olisi lähetetty jokaiselle kirjeenä kotiin ja pyttipannu muovipussissa perään.

Vuosikokouksessa oli näin harras tunnelma ennen riehaantumista. Edessä Leo Laine ja Jouko Ruuth, pöydän takana Pentti Saine, Makkaramestari Veijo Votkin, Henry Johansson ja Juha Mustonen, omassa seurassaan stipendiaatti Timo Härmälä sekä sanaa kuuntelevat Tapani Sarvanti, Risto Frank ja Ilpo Ervasti.

Palkkatutkimus. Klubin stipendillä palkittiin Timo Härmälä (ainoa uusi valinta). Palkkatutkimuksessa selvisi, että ihan kivasti lakimiehet tienaavat. Klubilaiset ja klubiravintola Messenius kiittävät.

Ilpo Ervasti esiintyy.

Viihdettä. Ilpo Ervasti opettelee soittamaan kitaraa. Uskotaan. Hän säesti itseään ja esitti sanoittamansa Makkaralaulun.
Lisää viihdettä. Koska Four Cats perui keikkansa, lauteille kiipesi Three Nacks: Ilpo Ervasti, Tapani Sarvanti ja Juhana Nevalainen. Kuultiin Sarvannin sanoittama Makkaravalssi.
Paljastuksia. Ravintoloitsija Mauri Sinisalo paljasti plakaatin, jolla kunnioitetaan Makkaraklubin ja Messeniuksen 27-vuotista herkullista yhteiseloa.
Palkintoja. Puheenjohtaja Kari Kukka sai klubin kultaisen pinssin.

Pikkujoulua Perinteisesti

Makkaraklubin pikkujoulua vietettiin 8. tammikuuta, perinteisesti.
Tarvitseeko selittää? No, hyvä on. Perinteisesti sikäli, että menot noudattivat vanhaa kaavaa (makkaraa syötiin ja olutta juotiin, riidelty ei) ja perinteisesti myös niin, että pikkujoulua istuttiin tammikuussa nyt jo toisen kerran. On ilmeinen vaara, että siitä tulee tapa.
Pyynnöstä saksalaisravintola Zinnkeller oli loihtinut 23 klubilaiselle komean kattauksen erilaisia makkaroita, siitä yhdestä tamperelaisesta sortista useaan saksalaiseen.Ja niinhän siinä kävi, että ilta meiltä meni.
Usein kuulee sanottavan, että joulujuhlista jaloin. Pikkujoulusta lähdettiin kuitenkin arvokkaasti taksilla. 

Kari Kukka, Hese Hyvärinen, Jari Koponen ja Mauri Sinisalo makkaravatien äärellä.

YLEISTÄ

TUOREIMMAT

TOIMINTA 2021

TOIMINTA 2020

TOIMINTA 2019

TOIMINTA 2018

TOIMINTA 2017

TOIMINTA 2016

TOIMINTA 2015

TOIMINTA 2014

TOIMINTA 2013

TOIMINTA 2012

TOIMINTA 2011

TOIMINTA 2010

TOIMINTA 2009

TOIMINTA 2008

TOIMINTA 2007

TOIMINTA 2006