MAKKARAKLUBIN TOIMINTA 2018

Oltta Oktoberfestissä
ja makkaraakin

Makkaraklubin Oktoberfest on juhlittu. Joulu voi tulla. Ja pikkujoulu.
2015 Okton päätösnumerona mieskuoro mylvi kuin seitsemän veljestä Hiidenkivellä. Merkkiteoksen vertauksissa pysyäksemme 2018 Zinnkellerin täpötäyden peräkammarin lämmin tunnelma muistutti Impivaaran joulua. Painin sytyttämältä pirttipalolta vältyttiin , koska klubi on kieltänyt kamppailulajit.

Alkupalalautanen. Pentti Saine (vas.), Jouko Ruuth ja Juha Mustonen suut messingillä.

Mutta makkaralle sitä tultiin eikä kirjallisuusmatineaan. Rasvaprosenttia, verenpainetta ja hiilijalanjälkeä mittaamatta pitkiä, tirisevillä teutonituotteilla täytettyjä tarjoiluvateja tyhjennettiin tusinoittain, ja yllätys yllätys, kiulukaupalla kaljaa kurkkuun kaadettiin.
Jostakin syystä serviisin oli eksynyt lautasellinen kasvismakkaroita, vaikka Makkaraklubi ei ole kettutyttökerho. Maistoikohan joku? Veget ja vegat vihaavat lihaa ja lihansyöjiä, mutta miksi lahkon liharuokaväärennöksien täytyy näyttää grillimakkaralta? Kannattaisi kokeilla grillattua, esikeitettyä porkkanaa.

Armotonta menoa.

Jos loppuillan vapaamuotoisesta ideariihestä edes promille (no joo joo) jää käteen, klubilla on edessään toiminnallinen vuosi pakollisten rientojen lisäksi. Tungeksittiin makkarantekokurssin järjestäjämestareihin, lämmitettiin savusaunaa ja melkein varattiin paikkoja kuulennolle, jos joku vain olisi älynnyt sellaista ehdottaa.

Saunottiin sateessa

Jollakin on jotakin Makkaraklubia vastaan. Toisen kerran putkeen meille myytiin Poliisien kesäasunnon sauna kolmen kuukauden kuivan jakson ainoaksi sadeillaksi. Ei paniikkia, koska osasimme soveltaa kesäpainien kultaista periaatetta sateen sattuessa sateessa.
Otteet eivät lipsuneet. Klubin ylimmäinen saunanlämmittäjä Juha Mustonen vastasi löylyistä, ja taloushallinnon alan virkamies, kamreeri Mauri Sinisalo toimi tottuneesti grillimestarina.
Monenmoistahan sitä taas maisteltiin ja ahmittiin: ryynimakkaraa, nakkeja, tulista chorizoa ja helvetin tulista chorizoa; sinappia, voilla peitettyä patonkia ja perunasalaattia poltetta tukahduttamaan. Olutta tietysti, olipa päästä unohtumaan.

Makkarasatsi on saatu pöytään. Kimppuun!

Vesijumppaakin harjoitettiin. Varttitonnarien regatan sekaan Suomenlahden tyrskyäviin aaltoihin sukelsivat ainakin Elias Tarkiainen ja Ilpo Ervasti; saman painoluokan miehinä kohtalaisesti pärjäsivät, melkein pimeässä palasivatkin. Muista meriuimareista ei tähän hätään ole tietoa saatavilla.
Kipakasti keskusteltiin tulevasta toiminnasta. Vuosikokouksessa sovitun neljän riehan paketista seuraavana on perinteinen Oktoberfest loppusyksyllä. Salaattimyrkytyksen välttääkseen moni haluaisi siirtää ahdannan Zinnkelleriin. Tai söisihän sitä salaattia jos ne vain olisi tehtaalla puristettu makkaran muotoon (vapaa lainaus Jari Tervon uudesta romaanista Aamen, sivu 106).

Istujille pitkän illan.

Pian päästäänkin pikkujouluun ja vuosikokoukseen. Noin yleisesti loistavia toteuttamiskelpoisia toimintaideoita otetaan vastaan. Hallitus työskentelee herkeämättä jäsenistön parhaaksi.

Marskin kanssa Majalla

Kyllä siinä armeijan käynyt mies vähän hätkähtää, kun Suomen marsalkka seisoo portailla vastassa. Ei se yllätys ollut kenellekään, sillä se oli kutsussa kerrottu, mutta silti että siinä ihkaelävänä, sotilaspuvussa, marsalkansauva kädessään!
Makkaraklubi juhli 30-vuotista olemassaoloaan päivällisellä Marskin Majalla Puneliajärven rannalla Lopella. Isäntänä oli siis itse marsalkka, jota jo parikymmentä vuotta on menestyksekkäästi Marsalkan Huoneteatterissaan esittänyt näyttelijä Timo Närhinsalo.
Voimme vakuuttaa: yhdennäköisyys on hämmentävä.

Eversti Kosunen ilmoittaa Makkaraklubin marsalkalle.

Klubin jäsen, eversti evp Jorma Kosunen ilmoitti Makkaraklubin marsalkalle Majan edustalla. Marsalkka pyysi vieraat sisään ja esitteli majamuseota yhdessä sen isännöitsijän Teuvo Zettermanin kanssa.
Alun perin ylipäällikölle metsästysmajaksi suunnitellussa kelohonkarakennuksessa on siihen vuodesta 1942 asti kuulunutta esineistöä.

Marsalkka on komentanut: ”Lepo”.

Juhlapöytä oli katettu ravintolamajaan parinsadan metrin päähän. Ruokailun aikana ilmassa sinkoili kysymyksiä välillä niin että toisiinsa törmäilivät. Marski vastaili kärsivällisesti, ainakin kolme sotaa siinä käytiin – ja Mikkelin klubilla.

Makkaraklubi motitti Marskin. Eturivissä Jorma Kosunen, Eero Raappana (etäistä sukua Marskin Majan rakentamisesta vastanneelle kenraalimajuri Erkki Raappanalle), Marski, Hese Hyvärinen ja Jari Koponen.

Nyt päästiin katsomaan Majalla, kenen käsi vapisee.
Ensin vielä marskin piripintaisen ryypyn historia: Tapa periytyy keisarillisen Venäjän armeijasta. Siellä upseereille kuului lounaalla yksi ja päivällisellä kaksi ruokaryyppyä. Ne olivat siis osa palkkaa.

Makkaraklubin viimeiset mukana olevat perustajajäsenet Hese Hyvärinen ja Lasse Erola marsalkan pöytänaapureina.

Palkka haluttiin luonnollisesti kokonaisena eli pikarit pyydettiin täyttämään kukkuralleen. Mannerheim toi tavan Suomeen.
Ja vielä: ryyppyä ei suinkaan kumota moukkamaisesti kerralla, kuten joskus näkee tehtävän, vaan se nautitaan kolmella siemauksella. Näin meitä opasti Marski.

Ilpo Ervasti ja Juhana Nevalainen musisoivat.

Jaa että vapisiko käsi piripintaista ryyppyä huulille vietäessä? Ne, joilla vapisi, saattoivat lohduttautua sillä, että läikähti sitä vähän lautasliinalle tällä kertaa isännältäkin.

Se oikea marsalkka, Gustaf Mannerheim, tutustumassa metsästysmajansa saunarakennukseen sen alkuperäisellä paikalla Lieksajärven rannalla syyskuussa 1942.

Perinteet Velvoittavat

Perinteet velvoittavat, etenkin kun niitä on 30 vuoden ajalta. Perinteiden mukaisesti Makkaraklubi piti vuosikokouksensa ravintola Messeniuksessa, nyt oltiin liikkeellä lauantaina 14. huhtikuuta. Paikalla oli 17 klubilaista.
Henkilövalinnat sujuivat suuren yksimielisyyden vallitessa. Entiset hallituksen jäsenet jatkavat tehtävissään ja puhetta johtaa Hese Hyvärinen. Kiinnostuneina kuunneltiin puheenjohtajan kaavailuja juhlavuoden ohjelmaksi. Päätapahtuma on klubin 30-vuotisjuhla Lopella toukokuussa. Siitä ei ainakaan tyyliä puutu.

Tapani Sarvanti sai stipendin.

Vuosikokouksen ainoa henkilöyllätys liittyy yleensä aatteellisuusstipendiin. Sen saaja kun julkistetaan vasta täyden salin edessä. Tällä kertaa palkittiin sosiaalineuvos (emeritus), haikurunoilija (primus inter pares) Tapani Sarvanti. Palkinnosta kiitellessään saaja esitti pari uutta haikuaan. Tässä niistä toinen – vai oliko se se ensimmäinen:

    ikuinen portti
    puutarhani perällä
    hänen tullakseen

Kaunis haiku. (Jos se ei avaudu, vika ei välttämättä ole tietokoneessasi). Haikujen jälkeen rupesikin jo hiukomaan, mihin oli kyllä asianmukaisesti varauduttu . Keittiö oli valmistanut mainioita andalusialaisia chirozoja runsaine lisukkeineen. Kyllä taas kelpasi.

Jussi Blomroos annostelee ja Leo Laine seuraa esimerkkiä. Ilpo Ervastin ja Ilu Hartikaisen huolestunut ilme on turha: kyllä heillekin riitti.

Seitsemää sorttia ja tofua

Joulu voi tulla jolkottaa. Pikkujoulu on pidetty. Vaihteeksi 9. kerran saksalaisravintola Zinnkellerissä. Seitsemän sortin makkarat suloisine sörsseleineen ja Leberkäse, maksajuusto, joka ei ole maksaa eikä juustoa. Maistiaiseksi elämän ensimmäinen tofumakkara. Ja viimeinen.
Se oli isäntä (der Wirt) Wolfgang Wiegandin tuliainen kuusiviikkoiselta keittiömestarikurssilta Japanista. Hetki kauhua, että sushiako sitä. . .kunnes Wiegand rauhoitti, että Zinnkeller pysyy saksalaisena ravintolana.

Makkaramestari Markku Haapio valisti makkaran historiasta. Kuunteluoppilaina Mauri Sinisalo (vas), Hannu Vehviläinen, Tapani Sarvanti ja Timo Härmälä.

Päästiin aiheeseen. Turusta matkaillut Makkaramestari Markku Haapio kertoi kööriä naurattavasti makkarasta ja sen historiasta. Tunnettiin sanonnat sukat makkaralla ja nakkisormi ja nakit silmillä, vaikka ei listalla ollutkaan.
Sen sijaan ei tuntenut Haapiokaan sanan makkara etymologiaa kun ei tunne kielitiedemieskään. Suomalaisen makkaran syntykin muhii hämärän peitossa ja tarkin veikkaus on, että makkara kulkeutui havumetsävyöhykkeelle keskiajalla saksalaisten kauppiaiden mukana.

Pikkujoulun pääsian kimppuun.

Päästiin pääaiheeseen. Voi pakanallisen ahtamisen riemua. Henkeä ehdittiin vetää kolmannen satsin jälkeen, mutta kuuliaisesti toteutettiin lihottajan kymmenen käskyn jokaisen pykälän loppukevennystä, että juo olutta päälle.

Makkaramestari tietää, kuinka näitä ravintoaineita nautitaan.

- Tällaisia makkaralasteja en ole saanut missään muualla kuin klubissa, Juhana Nevalainen huokaili ja oli oikeassa. Ei ole kukaan muukaan.
Päästiin huutokauppaan. Klubin rikkainta miestä pelasi Pentti Saine, joka 35 eurolla pääsi Haapion kirjan Nakit ja muusi omistajaksi. Haapiokin pääsi junalla takaisin Turkuun.

YLEISTÄ

TUOREIMMAT

TOIMINTA 2021

TOIMINTA 2020

TOIMINTA 2019

TOIMINTA 2018

TOIMINTA 2017

TOIMINTA 2016

TOIMINTA 2015

TOIMINTA 2014

TOIMINTA 2013

TOIMINTA 2012

TOIMINTA 2011

TOIMINTA 2010

TOIMINTA 2009

TOIMINTA 2008

TOIMINTA 2007

TOIMINTA 2006